Saijan sanailua

Sylkykuppi ja agentti

Vapun suurin uutinen oli Salossa puheet kaupunginjohtajan luottamuksen mittaamisesta. Osalle luottamushenkilöistä tuntuu tulleen yllätyksenä, että luottamuspulaa on, vaikka se on nähdäkseni näkynyt toiminnassa ihan selkeästi.

Lisäksi paheksutaan tapaa, millä asia nousi julkisuuteen. Kuka ja mistä asia julkisuuteen vuoti, ei ole minun tiedossani. Tosin luotan muutamaan kanssapoliitikkoon niin paljon, että heihin epäilykseni eivät kohdistu. Varmaksi osaan sanoa vain oman tilanteeni, eikä minulla ollut asian tuomiseksi julkiseksi mitään intressiä. Kaiken lisäksi Perniönseudun lehti ei ole allekirjoittaneen ensimmäinen valinta ulostulojen tekemiseksi. Villein huhu tosin on, jotta vuosin asian sinne ihan vain hämäykseksi.

En ole vielä keksinyt, ketä asian julkitulo ennen keskusteluja voisi palvella.Siksi olen tullut tulokseen, että asiaa tuskin kukaan on vuotanut, vaan se on päätynyt lehden tietoon toisen käden informaationa. Sen sijaan, että olisin tiistaina, keskusteltuani maanantaina kahden muun hallituksen pj:n kanssa, lähtenyt vuotamaan asiaa lehdille, minä olin pohtinut asiasta toista ulospääsyä. Keskiviikkona ei enää ollut muuta mahdollisuutta kuin vahvistaa tehty valmistelu.

Kovin herkkähipiäinen minä en ole, mutta siitä minä en pidä, että ei osata pysyä asiassa. Jos keskustelun tiimellyksessä on tartuttu jopa sosiaalisiin taitoihini ja kykenemättömyyteeni keskustella, ollaan hieman harhateillä. Kai se sitten on niin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei minusta tarvitse pitää, eikä minuun edes tarvitse luottaa, jos en sen luottamuksen arvoinen ole, mutta ihmisarvo se on minullakin.Tätä poliitikkojen sylkykupin roolia en ole ansainnut, jos olen tuonut esille asian, joka vaivaa monia.

Koko asia on saanut liikkeelle kummallisten olettamusten kerhon. Milloin minulla on intressissä ja takataskussa uuden demarikaupunginjohtajan nimi ja milloin minä sitten haluan vain pysyä otsikoissa. Hei oikeesti, voisiko nämä omituiset salaliittoteoriat heittää romukoppaan?

Asia etenee nyt siten, että maanantaiksi on kutsuttu koolle ryhmäpuheenjohtajat. Tämä konklaavi vain ei pysty yksinään asiaa ratkaisemaan, koska niin monet muut ovat tämän porukan ulkopuolella. Sinänsä se, että  prosessin jo yhdeltä taholta nimetty irtopisteiden keruuksi, ei ainakaan kerro siitä, että tilanteen vakavuus olisi ymmärretty. Luuleeko joku tosiaan, että tällaista hanketta edes tällainen "nuori kokematon päättäjä", olisi valmis harkitsemaan, mikäli asiat olisivat kunnossa.

Peilikin on tullut minulle tutuksi. Kun maaliskuisen ulostuloni jälkeen muut olivat sitä mieltä, että mitään ongelmaa ei missäänkään ole, pohdin todella, olenko minä tulkinnut jotenkin väärin. Vaadinko minä liikaa, kun toivon hyvää valmistelua ja avointa päätöksentekoa? Kun haluan, että asiat tehdään hyvää hallintoa noudattaen, soutamatta, huopaamatta. Ehkä muille sitten riittää vähempi ja minä olen vain hankala ihminen.

Ryhmäpuheenjohtajien palaverista riippuu paljon. Asiassa voidaan kukaties löytää ulospääsy myös toista kautta. Tiedän varsin hyvin olevani asiassa merkittävässä roolissa, mutten kumminkaan ole mikään yksinäinen ninja taistelemassa tuulimyllyjä vastaan.Voin jo nyt todeta, että mikäli keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin, niin neuvotteluyhteyden syntyminen lienee melko vaikeaa.

Lopuksi kiitos niille, jotka ovat keskustelleet asiasta asiallisesti, vaikka olisivat itse asiasta olleet toista mieltäkin. Juuri sellainen keskustelu on kaikkein hedelmällisintä.

posted by Saija @ 9:10 PM